Kovasti odotettu ja kauhulla pelätty lanka ilmestyi varhain tänä aamuna tähän maailmaan. Matka maailmaan oli aika rankka ja kissa todella surkeana. Lattian ja kissan pesuksi meni aamu mutta sitäkin ihanampaa on huomata mamman olevan jälleen oma itsensä ohjeistamassa vauvan hoidossa, kahvinkeitossa, ruuanlaitossa. Vahtimassa Taikulin pentuja,kommentoimassa hiustenlaitossa ja leppoisasti pesten meidän 3v kauhukakaraa sen sylissä. Kukaan muu kissoista ei tainnut saada aamupalaakaan kun rouva veteli entiseen malliin lautaselta :)
Onko kissoille kuonokoppaa? Psykoterapiaa itsetuhoisille?Peruskoulua järjenkasvattamiseksi?Jösses,en kestä ajatustakaan mitä olis voinut käydä. Mun mamma.
Kiitokset peukutuksista,niissä oli voimaa!
1 kommentti:
HUH! Onneksi lanka löysi tiensä ilman leikkausta! Paljon rapsutuksia, pusuja ja vunttausta mammalle :D
Lähetä kommentti