29.11.2010

Juttuja vaan

Eipä ole onni ja ilo tässä poksunut kuluneen viikon aikana kovinkaan. Mutta eteenpäin mennään. Yhdelläkään kissalla ei ole sinällänsä hätää mikä on tietysti erittäin hyvä asia mutta muutoin on ollut selkeausmaista kaaosta.

Ensinnäkin aloitetaan Kazikista, sen ab-kuuri loppuu tänään ja suuvärkki näyttää hyvältä. Kuvaa ei ole tarjolla mutta olen kovinkin tyytyväinen näkemääni. Suuta seurataan tietysti nyt suurennuslasilla ja pian käydään ihan näytilläkin sopulitiellä! Kazikin felv ja Fiv testi tulokset tulivat myös,molemmat negatiivisia. Seuraavaksi poitsu pääsee sydänultraan sekä lonkkakuviin. Odotetaan vain sitä vuoden ikää.

Eetu on nyt sitten tulossa kahden pentueen isäksi sillä Katariina vahvisti viikonloppuna että Neliankin massu on alkanut pyöristymään. Tätä odotuksen iloa latistaa sotkut Eetun sijoituskodin kanssa joita on selvitelty useammankin ihmisen voimin. Tuntuu että minut on tulkittu sopimusrikkojaksi ja rahantekijäksi ja koska tiedän omat lähtökohtani kasvatukseen en voisi loukatummaksi oloani tuntea. Älkää käsittäkö väärin ihmiset, en ole vielä valmis julkisesti kauheasti asiaa ruotimaan mutta Eetu on hyvissä käsissä. Ja niin se on että kun on useampi ihminen tekemässä asiaa niin kaikenlaista voi sattua. Olen omasta puolestani kyllä läksyn oppinut ja ottanutkin muihin sijoituskoteihini asian tiimoilta yhteyksiä. Muutosten aika siis. Koska minä nyt kuitenkin olen aina julkisesti kissoistani ja niiden asioista puhunut ja olen sisimmiltäni kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt Nanan sekä Nelian tiineydestä jatkan heidän tiineydestään ja tulevaisuudessa sitten toivottavasti vauvojenkin kuvien julkaisemisen. Molemmat tytöt voivat siis hyvin, ruuat maistuu ja massut kasvaa. Tässä teille Nanan massu kun odotusta on takana noin kuutisen viikkoa.

Massu näkyy nostettuna hyvin mutta seuraavassa kuvassa Nana makaa Delttapuun padassa ja massua ei niinkään näy


Viime viikonloppuna oli myös Turokin näyttely ja siellä oli kaksi kasvattia esillä sekä sunnuntaina Dolly maine cooni joka on siis sijoituksessa meillä Merjalta :)
Molemmat Jalecatsit saivat kivat arvostelut ja Essi vielä sertinsäkin. Kaapo suklainen oli erkkarin paras pitkäkarva alla 10kk ikäisistä,JIHUU! Hyvä Kaapo!
Sunnuntaina Dolly valmistui sitten Championiksi ja vaikka tuomari tiukasti kommentoi karvanlaatua ja oli Jaria kovistellut kissan pilaamisesta. Mitä hemmettiä, pitääkö sitä liimata karvat matosta takas vai mitä? Jos turkki lähtee niin se lähtee,ei sille voi mitään >:oI
Tässä sekalainen kuvasaldo, se suklainen on Kaapo-ippiäinen ja se karvaisempi on se Dolly ;o)



Jari kävi vielä Sainion tuella jututtamassa Ruotsalaisten mammoja eli Ing-Maria ja Angelaa kun ne siellä sattuivat olemaan. Heilta valmistui Beda (OLH q)joka on Kukun ja Nelian sisko SC-titteliin! Huisia!

25.11.2010

Nelian Massu

Katariina laittoi kuvia Neliasta ja massusta kun astutuksesta on kolmisen viikkoa reilu aikaa. Paljolti mittää ei siinä näy mutta mitäpä siitä :) Ruoka sille maittaa entiseen malliin.


Voi myös olla että noin vuoden vanha kasvattini etsii uutta kotia, katsotaan miten tilanne kehittyy.

20.11.2010

Cooni juttuja

Cooni jutskat on hiemän alakynnessä verrattaen itukkijutskiin mutta ehkä siinä on ihan syytäkin koska silläpuolella ei niin kauhiasti ole tapahtunut.

Vernallehan oli sovittu ulkopuolinen kolli joka peruttiin sen omistajan tahdosta ja sopimuskohtien vuoksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi joko kysellä lisää tai odottaa Kassun kasvua ja päädyttiin jälkimäiseen vaihtoehtoon koska Cooni puolella on aikamoiset -kuka kenenkin kanssa tekee mitäkin sotkut joista allekirjoittanut tahtoo pysyä niin kaukana kuin pippuri kasvaa loukkaamatta ketään.

Verna on tosiaan näyttelytauolla sen takia että koko ajan tuomarit sanoi sitä hoikaksi ja turkittomaksi, ei sellasesta jaksa maksaa näyttelymaksuja että saa ex2 tuloksia :) Vastustajana sillä on ollut koko ajan samat kaksi kissaa ja nyt myös oma sisko Dolly.

Kassu on niin ikään myös ollut pois näyttelyistä kahdestakin eri syystä. Yksi on se että se alkaa miehistyä ja se muutti sopuratkaisun vuoksi äidilleni Helsinkiin asumaan. Toinen on se että hampaiden vaihtumisen myötä sille pukkasi ientulehdus jota hoidettiin muutaman kerran antibiooteilla jotka eivät mainittavasti auttaneet. Siitä alkoi aikamoinen syy-seuraus selvittely ja vimmattu kysely sinne sun tänne. jonkinlainen diagnoosi saatiin itsekkin aikaan ja varattiin aika Sopulitien ell-asemalle jossa vaiva hoidettiin ja nyt odotellaan olisiko siitä ollut hyötyä.
Tässä Kassun ikenistö ennen operaatiota vielä suht maltillisessa tilassa, tuosta se meni siihen että ikenet kasvoivat makkaramaisesti hampaiden päälle jopa eteen.

ja sen jälkeen

Kyseessä on siis ikenien liikakasvu josta löytyy tai ainakin itse löysin hyvin vähänmateriaalia. Yleinen niin cooneilla kuin siam-kissoilla mutta myös muissa roduissa tunnetaan. Ikenet leikattiin lazerkynällä torstaina ja näkymä on välittömästi paljon parempi, seuraava vaihe Kazikilla olisi ollut syödä pelkillä ikenillä sillä ne alkoivat peittämään hampaita todella paljon. Kassulla on nyt ab ja kipulääke kuuri. Muutaman viikon päästä mennään näyttämään purukalustoa samaiseen ell.asemalle. Seuraamme myös miten tilanne kehittyy, uusiutuuko vaiva vai ei.
Eipä ole aikaisemmin tällästä vastaan tullut vaikka luetun ja puheiden perusteella yleisyys vaivalle antaisi muuta olettaa. Olen toki joskus asiasta lukenut mutta en osannut kovinkaan helposti asioita yhdistää keskenään.

15.11.2010

Hiljainen rakkaus

Muistatteko kun jokunen viikko sitten tuskailin ettei se jollaava kolli osaa mitään että se vaan hellästi rakastaa Nanaa ja pesevät nukkumisen välissä toisiaan.
JOO-O.

Olisi pitänyt pitää vain mölyt masussa itse ja luottaa kissojen omiin juttuihin. Sillä nyt 4-viikkoa ja ultraamista myöhemmin on aika sanaton olo.Mutta ehkä se oli vain suurta rakkautta sillä Eetu ja Nana olivat täällä meillä ennen Eetun uuteen kotiin muuttoa kuin paita ja peppu ja kun ne nyt tapasivat jatkui sama meno niinkuin ne eivät olisi olleet koskaan erossa. Hellästi ne pesivät toisiaan, makoilivat sykkyrässä Eetun sinivalkoisessa pesässä katsellen minua ihmetellen kuin kysyäkseen-Mitäs täällä ramppaat?!? Ja mitäpä minä siellä ramppasinkaan..
Tässä teille Nanan massu kun tiineyttä on takana 4-viikkoa ja 1 päivä

Juu-u, siellä ne köllii..Jalecatsien Hiljaa Hyvä Tulee ja Hissunkissun sekä toivottavasti muutama muukin

10.11.2010

A niinkuin Aloitus, A niinkuin Armaat

Kirjoittamisen ja muistamisen arvoinen asia on tänään. Jalecatsien ihka ekat ovat tänään 4 vuotta vanhoja. Pentuja talossamme oli jo tuota ennen nähty mutta tämä pentue ensimäinen omalle nimelle. 3 niitä tuli ja kaikki "oikeaa väriä". Joukon ainoa tyttö on mustasavu pitkällä karvalla ja kaksi poikaa suklaahopea ticked tabby sekä hopea ticked tabby, pojat ovat variantteja.

Tämä oli Allin toinen pentue, synnytys sujui hyvin ja oli pian ohi. Alli hoiti vauvoja erittäin tyytyväisenä ja otti mukaan hoitamiseen myös vanhemman tyttärensä Lillin. Pennut kasvoivat ja kehittyivät hurjassa tahdissa, ne olivat aikamoisia riiviöitä :D

Kaikille löysin hyvät kodit. Ayla muutti Meritalle ja Ilkalle Lohjalle ja sitä rakastetaan ihan hurjasti. Aiai sai c-pentueen ja kasapäin onnea ja murhetta oli siinä pentueessa. Hetkeäkään en silti kadu vaikka monesti mietin edelleen miksi? Aiai on ihana <3 ja Aiailla on monta monituista ihanaa kaveria siellä!

Amon muutti Turkuun ja sai nimekseen Iggyn ja salaa kyttään aina koska Maarit uusia kuvia hurmurista laittaa. Ihana keksintö Facebook xD komea mies se on edelleen. Kavereitakin sille on tullut lisää :)

Akim muutti Helsinkiin ja sai nimekseen Vänrik. Ja tässä vaiheessa alakulo valtaa mielen. Aina kaikki ei suju suunnitelmien mukaan ja ihmisten elämä muuttuu ja siinä rytäkässä myös Vänrikin elämä yhdessä sen Itämais-Veera kaverin kanssa muuttui ja ne muuttivat uuteen kotiin pohjoisiin. Sen koommin en ole pojasta kuullut mutta toivon sydämestä että A-luokan poika elää herrasmaista elämää iloisena


Kuvassa 4-viikkoisena

Hyvää syntymäpäivää Jalecatsien merkittävät Aa pennut!
Seuraavaksi uusimmat kuvat jokaisesta
Ensin Aiai, kuva on syksyltä 2010 ja kuvan on ottanut Merita tuovinen

sitten Iggy Turkulainen kaverinsa Lemmy-venäjän sinisen kanssa. Kuva Maarit Saarenketo

Ja viimeiseksi noin 3 vuotta vanha kuva Vänrikistä (onneksi digikuvat eivät kulu puhki tuijottamisesta)Kuva Antti Juneja

4.11.2010

Jonoon asettautuminen

Päässä on virissyt uusia suunnitelmia ja jonoonkin on jo asettauduttu. Lähtölaskentaa vasta odotellaan (ja sitä oikeaa) mutta katsellessa ja kuulostellessa muiden kasvatustoimia on melkein väistämätön tunne lähteä hakemaan uusia ratkaisuja.

Mutta sitten tulee tenkkapoo, kiinnostavia yhdistelmiä on monta, sen lisäksi on sovittuja juttuja kasvattajien kanssa.. Se että joku kiinnostaa ei vielä kerro mitään siitä saako sitä tai pääseekö edes jononhännille :) Eli kaikki on auki,ei auta kuin odotella ja katsella onnistuuko. Ja puhun nyt itämaisrintamasta, cooni puolellakin virisee ajatuksia mutta se puoli on "paremmin" hanskassa jos asiat loksahtavat paikoilleen.

Herra TenkkaPoo on myös se ettei omaan kotiin mahdu loputtomasti, eli tarvitaan sijoituskoteja. Vakaumuksella sijoituskodiksi aikovia ihmisia on vähässä. Niitä nyt kuitenkin tarvittaisiin, niin naaras kuin urospennuille.

Naaraan kohdilla se sijoittaminen olisi sitä että kodilla olisi halua näyttelyttää hieman, halua tutustua kissan kasvatuksen salaiseen maailmaan tiineyden ja pentueiden verran. Halua uhrata aikaa pennuille ja alinomaa höpisevälle kasvattajalle.

Kollin kohdilla kaikki on aina vaikeampaa, siltä ainakin tuntuu. Niiden mölinä voi olla pientä ja niiden mölinä voi olla suurta. Sen lisäksi ne vielä naaraita helpommin saattavat kusta talon perusrakenteisiin saakka.Tai sitten olla kusematta. Ollappa siinä sitten sellaisen kanssa, mutta siis sellaistakin kotia tarvittaisiin jossa ensimäisen ongelman tultua ei seinä nousisi vastaan vaan asioista voisi sumplia jotain.

Eikä mikään ole niin helppoa mitä ylemmäksi juuri kirjoitin. Sijoittaminenhan on yhteistyötä kasvattajan ja kodin välillä. Ja halua viedä rotua eteenpäin. Siinä joustaa molempipuoli ja kaikki. Toimimalla sijoituskotina voi oppia monia kasvatukselisia seikkoja joista mahdollisesti kasvattajaksi mielivä voi hyötyä. Erityisesti kuitenkin kodilta vaadin sitä että sijoitettu kissa on hyvin rakastettu, hyvin pallutettu ja pamppeerattu. Se on ehto josta ei jousteta.

Jos tälläisiä ihmisiä on olemassa jossain siellä, niin minuun voi olla yhteyksissä!

Näiden mahdollisten "hankintojen" lisäksi tulen etsimään sijoituskotia tosiaan myös Nelian ja Eetun mahdollisille jälkeläisille. Kuten huomaa niin kaikki on tässä vaiheessa mahdollista ja mahdotonta :D Mutta kirjoitus poikiikin siitä että toivon tuntevani henkilöä jolle sijoitan hieman paremmin kuin pennun ollessa jo varmistunut/ luovutettu.

Ja tässä vaiheessa kiitän sydämeni pohjasta, erityisellä lämmöllä Jalecat's Eternal Flame aka Eetun kotia, Sannaa ja Kristiania! Kolli joka on linjansa vika, keksii aloittaa huutamaan niin nuorena. Kollittelee täysillä ja tosipaikan tullen ei sitten osannutkaan. Voi sitä pettymystä ja niitä valvottuja öitä molemmissa talouksissa. Ikävää ja painostavaa odotusta, päätösten tekemista (ja venyttämistä) ja lopulta sitten onnistumistakin! Loppu on jonkun suuremman hallussa ja Eetu pääsee vihdoinkin kotiinsa jossa sitä on ikävöity (-miinus karjuminen ja pissiminen)! Ikävä sitä tulee, se on varma.