24.7.2008

Pulinaa

Eipä tänne kummempia,kaunis kesäpäivä ja syliä kaipaavat kissat. Koitappa tässä kirjoittaa kun kimpussa on 6 kissaa..Niin 6 koska Pete elelee yksinään ja paistattelee aurinkoa ulkotarhassa tällä hetkellä.

Päivitin myös kotisivuja,laitoin eilisiin uutisiin muutaman kuvan ja reerasin muutoinkin joitakuita sivuja kuten linkit,pennut,etusivu yms.
Surokin vahvistus tuli sähköpostiin,mukana ovat siis Alli, Taika ja Pete. Taikaa ekaa kertaa junnuissa ja Pete toivottavasti vikaa kertaa avoimissa.Alli seikkailee vielä 10 luokassansa hetken aikaa.

Taika on kasvanut ja kehittynyt sopusuhtaisesti, luultavasti siitä jää pienikokoinen naaras pitkillä siroilla koivilla ja sopusuhtaisella piiska hännällä. Sen silmät saisivat olla vihreämmät, nyt niissä on rikinkatkua :) Luonteeltansa se on häikäilemätön mutta hyväsydäminen,se ei niiaille muille kuin Allille mutta Allille nyt niiailee kaikki :D Isoilla korvillaan Taika kuulee kaiken, siis aivan kaiken ja kommentoi märinä äänellänsä vienosti.

Juttelin tänään myös Dooriksen omistajan kanssa, Dooris on varsinainen hepsankeikka myös. Se on maistellut ihmisten ruokia omatoimisesti ja yrittänyt karkureissujakin muutamana otteeseen. Se haluaa paljon huomiota omistajaltaan ja saakin sitä. En malta odottaa elokuuhun jolloin nään sen taas.Rurokkiin se on lauantaiksi ilmoitettu vaan aika sitten näyttää ehdittiinkö tarpeeksi ajoissa ilmot laittaa.

Petestäkin sanon muutaman sanan. Se on hiljainen poika ruiskimaan, mikä on onni jo sekin. Minullahan ei ole ollut itselläni toimivaa kollia aikasemmin ja toisinaan yllätyn suuresti tuosta kollin valmiudesta hommiin. Se häikäilemättömästi pyrkii astumaan kaiken elollisen ja elottoman ympärillään ja päälle puunaa sukukalleutensa vimpan päälle. Oikeastaan Alli-mamma on ainoa joka poikansa saa kuriin mutta eihän Allia voi minnekkään laittaa niin ettei ihmisiä ole mukana koska siitä alkaa konsertti ja möykkä,se hyppii maailman tappiin ovea vasten ja kun se sitten vapaaksi pääsee tulee ja purasee nenästä..Kokeiltu on.

23.7.2008

Jalecat's Beet

Tänään on tasan vuosi siitä kun pippurinen bee-pentue näki päivänvalon! Onnea mukulat! Bee-pentue oli hyvin helppo pentue,ne kasvoivat kohisten ja vaivatta ilman yhtäkään ongelmaa 12-viikon alkutaipaleellaan. Ne olivat varsin aurinkoista sakkia kaikinpuolin ja ovat sitä edelleen. Rimpulan ja Bingun omistaja on innostunut näyttelyistä ja Pete-poikahan asustaa täällä meillä. Neppi tyttönen muutti Tampereelle ja viettää siellä lokoisia kissanpäiviä Bali-Elmo kaverinaan. Katselen usein tämän pentueen kuvia niiden alkutaipaleelta hymy huulillani,ne keksivät kaikenlaisia pieniä kepposia ja olivat kaikki pieniä persoonia,on ollut onni saada ne kaikki koteihin joissa niitä suorastaan palvotaan. Kiitokset.

21.7.2008

Cirua ei ole lopetettu vielä, vaikka aika sille oli jo varattukkin. Varatun ajan aamuuna tyttö oli syönyt itse,se valoi omistajiin taas kerran uskoa ja he yrittävät vielä. En tiedä kuinka kauan ja onko oikeasti mitään järkeäkään.
Kerron lisää kun tiedän. Mutta sen voinen kertoa että itse olisin jo luopunut.

Kävin myös katsomassa Cirun veikkaa, Cassiusta,se kasvaa ja kehittyy tavanomaiseen mukaan. Se on varsin puhelias ukkelin alku ja sen savuväri on todella kaunis ja häntä puuhkamainen. Luonnollisesti se on vielä hyvin keskenkasvuisen näköinen kolliksi mutta minusta lupaava. Cassiuksen omistajat ovat tuomassa sen Rurokin näyttelyihin ekaa kertaa. Jännittävää. Kaikki muut c-pentueen veijareista voivat hyvin,luonnollisesti heidän kaikkkien omistajilla on huoli Cirun tilanteesta.

18.7.2008

Surua..luopumisen tuskaa

Cirun tilanne ei edisty.
Eläinlääkäri jo keskiviikkona on sanonut ettei enempää pysty tekemään. Seuraava etappi on koneet. Avata sitä ei pysty,se ei siitä heräisi. Verikokeet kertovat samaa vanhaa tarinaa. Kuvauksissa syitä ei löydy,tiputusta suoneen ja nahan alle,pakkosyöttöä jota vastaan Ciru jo itsekkin laittaa. Nielusta ei löytynyt mitään.Suolistosta ei löydy mitään. Verikokeet antavat maksa ja munuaisarvot kohdilleen, sydän tykyttää eikä siitä kuulu tai näy mitään erikoista. Atibioottipistokset on annettu (crp norm.),b-vitamiinia on annettu,pahoinvointilääkitys on ollut päällä. Kaikki ruuat on kokeiltu. Pissa kulkee liiankin hyvin,vatsa toimii normaalisti. Ciru ei syö. Kyynelillä ei ole loppua,sanoja ei ole.

Saanko lähteä nyt?

Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?

Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä

Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.

13.7.2008

Hurja viikko

Ruotsin risteily on nyt takana. Se siitä levosta,miten se voikin olla niin että vapaalla sitä useimmin tulee väsyneemmäksi kuin arjessa? Kissat voivat hyvin, Alli hyppäsi suoraan syliin kun oven avasi ja loppu lauma kulki perässä huutaen!

Cirusta

Sain yksi ilta puhelinsoiton Meritalta.Ciru ei voi hyvin vieläkään mutta nyt kun sen perhe oli lomamatkalla Saksassa ja kotona vieraat hoitajat Cirun tilanne romahti kunnolla. Merita vei sen keskellä yötä nesteytykseen ja seuraavana päivänä uudestaan. Pois on suljettu virustaudit, kissa on kuvattu,käänelty ja väännelty. Se ei vain syö, hitaasti kuihduttaa itseään. Merita teki ratkaisun ja vei Cirun heille, vanhaan pentuhuoneeseen. Menin seuraavana päivänä sitä katsomaan ja rapsuttaessani mattoa lattialla se lähti tulemaan hoiperrellen,kehräten ja maukaisten luokseni. Se väsyi matkastansa kovasti mutta se oli ensimäinen kerta sen muuton jälkeen kun näin siinä halua ottaa kontaktia. Merita ja Ilkka ovat tyttöä nyt hoitaneet ympärivuorokauden,nesteyttäen ja syöttäen. Se ei edelleen halua syödä, närppii vain,lipaisu sieltä ja lipaisu täältä. Sille annetaan pahoinvointilääkettä ja suoraan suuhun lihanpalasia,kuivaruokaa, A/D:ta,vettä,märkäruokaa. Tänään se on vihdoin ja viimein myös kakannut. Pissa on toiminut nesteytyksen jälkeen hyvin.

Eräs vanha kasvattaja heitti kovan sanan: Kissan Anoreksia,olen tänään surffanut sen tuhannella aihetta käsittelevää sivustolla. En ole tullut viisaammaksi,samaa hoitoa se saa kuin mitä näissä kaikissa sivuilla ohjeistetaan mutta vihdoinkin tälle tilalle voisi olla nimi.

Cirun oman kodin väki palautuu huomenna reissultansa, puhelimet Saksan ja Suomen välillä ovat käyneet kuumina. He haluisivat tytön kotiin, minä en voi sitä suositella. Cirun tila on huono ja vaikka se hengissä sinnittelee pelkään pahoin mitä tästä voi seurata.Minusta sen paikka on nyt siellä missä se on, sen tulee vahvistua paljon ja voi olla ettei se voi koskaan palata siskonsa luokse.Tärkeintä nyt olisi saada tyttö kuntoon.

7.7.2008

Pakko vielä

Juuri täytin useamman näyttelyilmon Rurokkiin sormet hellänä.
Lauantaiksi ilmoitin Taikan (OSH), Allin (OSH),Lillin (OSH),Peten (OLH) ja Ceran(OLH), huhujen mukaan myös Peten siskot Rimpula (OSH)ja Bingu (OSH) ovat tulossa,samoin Ceran veli Cassius (OLH).
Sunnuntaille ilmoitin Taikan, Peten, Allin ja Lillin,myös sunnuntaina käsittääkseni on Cassius,Rimpula ja Bingu paikalla.Tämä tarkoittaa sitä että Allilla on molempina päivinä siitosluokka ja meillä lauantaina eka kasvattajaluokka. Huisin jännää :)Toivottavasti ehdittiin tarpeiksi ajoissa vaan ilmottautua,eiköhän.

Uusi viikko, uudet kujeet!

Viikko on taas vaihtunut ja alkoi etten sanoisi vauhdikkaasti.Kello ei soinut vaikka ihan varmasti laitoin sen 5.30 herättämään. Aamulla oli tasan 10 min aikaa ehtiä junaan, siinä jotain nuttua revein päälleni ja tukan sutaisin ponnarille ja eikun menoksi. Työmatkalla kompastuin 3 kertaa ja olin melkein nokillani. Kun sitten vihdoin ja viimein hieman myöhässä kompuroin töihin ja kaadoin kupin kahvia uitin siinä työavaimeni ja läikytin loput lattialle. Loppupäivä sujui hieman rauhallisemmin mutta useamman kerran mielessä kävi ettei tälläisiä maanantaita tarvita.

Alli-mussukka jäi aamulla lämpimän peiton alle nukkumaan minun paikalleni,olisi ollut ihana vaan kaapata kattimus kainaloon ja kääntää kylkeä,mutta ei. Koko kööri voi hyvin,mikäs niillä,leikkiessä,syödessä,nukkuessa ja itseään ja toisiaan pestessä.
Kohta avaan tarhan ja varmaan loppupäivä vierähtääkin siellä rattoisasti auringossa köllien ja muurahaisia vahtien. En saanut vieläkään ilmoitettua kissoja Rurokkiin, jonkun pitäisi potkia minut niitä näpyttelemään mutta aina tuntuu mukamas tulevan jotain muuta kiireellisempää vastaan ja kohta me ei olla siellä ollenkaan. Kokoonpano mietityttää kovasti, olisi kiva saada mukaan myöskin Cera.

Tulevana viikonloppuna lähdetään risteilylle,hieman jännittää kisujen puolesta vaikka hoitaja onkin valmiina ja hommansa osaa.Vaikka kyseesä onkin vain 3 päivän poissaoleminen niin silti voi olla aika tulista vastaanottoa kotiutuessa.Varsinkin Alli näyttää tunteensa 110%sesti. Norjalaiset taas hieman verkkaammin. Alli on kai piloille hemmoteltu ipana,silloin kun se meille tuli olin vielä paljon kotona ja touhotin taukoamatta sen kanssa. Se oli jokapaikassa mukana, jopa viikonloppukeikoilla töissä se oli mukana monesti.Syötiin samalta lautaselta ja käytiin yhdessä suihkussakin monesti. Joku voisi sanoa että se on pyörittänyt häntänsä sydämeni ympärille mutta pian ainakin se on tautoituna jalkaani :)

4.7.2008

Perjantaita

Viikko vapaa. Työskentelen kehitysvammaisten parissa Helsingissä, koen työni antoisaksi,asukkaamme ovat ihania,välittömiä ja valloittavia persoonia ja joka päivä on erillainen heidän kanssaan. Ihmisyyden erillaisuus on hämmästyttävää ja tässä työssä saa olla nöyrä joka päivä. Sillä jokapäivä kun näkee hymyn tai kuulee naurun tai voi se olla itkukin, joka on niin avoin,sydämestä tullut tajuaa kuinka me muut suuremmaksi osaksi pyrimme verhoamaan itsemme,peittelemään sisintämme ja esittämään jotain muuta kuin olemme.

Kissalaan ei kummempaa. Taika kasvaa kohisten. Se on edelleen varsin omapäinen etten sanoisi pässi prinsessan vaatteissa. Pete kollistuu myös päivä päivältä enemmän. Elo on suhteellisen rauhallista,ulkoilua tarhassa, niksipirkko tehtäviä,syömistä ja nukkumista.

Ciru on käynyt lääkärissä ja harmiksi tai onneksi mitään ei selvinnyt. Tyttö on fyysisesti terve. Vaihtoehdoksi ei jää kuin se että se on saanut rökitykset jommaltakummalta tai kummaltakin, siskoltansa Caralta tai Sheri maatiaiselta. Elo sujuu kuitenkin suhteellisen normaalisti sielläkin,Ciru vain haluaa olla piilossaan. Olen tietysti edelleen huolissani, itämaisen ei kuulu olla arka, syrjään vetäytyvä. Vaikka se saisi kerran nokkiinsa ei sen minusta kuuluisi käyttäytyä näin, se ei ole voinut saada KUNNOLLA neniinsä koska jälkiä ei ole jäänyt.No mutta spekulointi on turhaa, tärkeintä on että tyttö saisi nyt kunnolla useita kertoja päivässä syödäkseen pieniä annoksia,alkaisi kasvamaan ja kehittymään ja toivottavasti myös reipastuisi.

Kasvattajan roolista.Kun kissa on toisen omistuksessa voin minä vain kertoa oman mielipiteeni, voin suositella ja yrittää neuvoa.Jos en tiedä voin yrittää ottaa selvää, voin kysellä. Loppu on omistajasta kiinni.Koen olevani onnekas, pentujani on kodeissa joissa ihmisillä on jalat maassa ja järki päässä. Silmiä ei ummisteta asioilta vaan tilanteet kohdataan avoimesti. Kiitokset heille, loistaville kodeille!

Elokuun näyttelyt lähestyvät, hyvä juttu. Rurokkiin tulis ilmottautua nopeasti, taidan tänään sen tehdä..saas nähdä kuinka monta kissaa haalin kasaan :)

1.7.2008

Loma on loppu

Kesäkuun miniloma on loppu. Tänään on paluu töihin.
Kissalan kissat nukkuvat kuka missäkin, eivätköhän kohta herää kun on aamuruuan aika. Jääkaapin avaaminen on taikasana meillä.

Kasvattaminen on raadollista välillä ja ihmiset ovat kummallisia toisinaan.
C-pentueen Cirulla on ollut uudessa kodissaan latteaa aikaa. Alku lähti sen osilta hyvin käyntiin se oli reipas tavanomainen pentu omine kujeineen. Sitten tapahtui jotain koska tyttö alkoi pakoilla ja hakeutua piiloihin. Kavereinaan sillä on oma siskonsa Cara ja parivuotias maatiaistytteli.Tänään Cirulla on lääkäriaika ja toivottavasti syy löytyy siellä. Kyselin kuitenkin eräällä palstalla muiden kissaihmisten mielipiteitä tilanteeseen ja hämmennyin ihmisten spekulointihaluista kovasti. Vain harva paneutui itse ongelmaan ja loput tuumailivat olenko vastuullinen kasvattaja ja mitä tauteja kissani mahdollisesti kantavat.

Oma moraalihan on se jolla näihin lähdetään, kyseenalaistamalla itsensä ajoittain pääsee pitkälle. Hankkimalla tietoa kerryttää taitoa. Silti ei koskaan voi täydelliseksi tulla,ihan vain siksi että kissa on eläin ja niinkauan aikaa kun soluasteelta ei pysty itse vääntämään kissaa sellaiseksi kuin haluaa on ne asiat jonkun suuremman käsissä. Takapakkeja tulee meille kaikille, ei niillä kannata kenenkään herkutella koska hyvinkin nopeasti se herkuttelu voi kääntyä oman vatsan vääntelyksi.

Se mikä minusta on vastuullista kasvatusta jääköön nyt kirjoittamatta mutta sanottakoon näin että tahdon itse pystyä katsomaan valinnoissani rehdisti suoraan silmiin. Se kuka kääntää pään ekaksi voi seuraavaksi katsoa peiliin.

Kaunista kesäpäivää kaikille, toivotavasti nyt sateet on sataneet ja aurinko pääsisi paistamaan täydeltä taivaalta!