Huhheijaa!
Meillähän rapia 6-vuotias Norjalainen metsäkissa Lempi,joka on varsinainen erakko luonne. Se viihtyy yksinään tai korkeintaan yhden kissan kaverina parhaiten.Sen hoitaminen on aina pienen työn takana. Kyllä se rapsuja hakee ja huomiota silloinkuin itseänsä huvittaa mutta sen käsittely vasten sen omaa tahtoa on välillä etten sanoisi turhauttavaa. Harjaus ja kynsienleikkaus onnistuu kyllä kissan ollessa jäykkä ja jokahetki valmiina lähtemään karkuun. Pestä sitä en ole parin kokeilun jälkeen viitsinyt,se sai aivan mielettömän paniikkikohtauksen pelkästään siitä että joutui kanssani vessaan. Sanottakoon että tämä kissa on syntynyt meillä ja kasvanut koko elämänsä meidän keskuudessamme mutta jostain syystä se vain on niin erakko ja varsinkin laumassa se muuttuu helposti huomaamattomaksi. Vieraiden tullessa se on yleensä huomaamaton myös, viime aikoina se on kuitenkin joiltakin osin reipastunut ja kehtaa jo hakea huomiota naispuolisilta vierailtakin. Samoin se on omatoimisesti vaihtanut nukkumapaikakseen deltapuun kun entinen catmax ei ole yhtä pehmeä kuin se.
Tänään kuitenkin purin hampaat yhteen, nappasin Lempulaisen syliini ja kuiskailin sille että Lempin sijaan sitä voisi kutsua Lemuksi.Marssin yläkertaan jossa odotti täytetty amme ja valmis shampoolitku. Laitoin kissan ammeeseen ja Jarin ollessa apuna sain kuin sainkin tämän muhkeaturkkisen kissarouvan pestyä ilman suurempia tikkauksen jälkiä. Vastalauseet kyllä kuuli naapuritkin varmasti. Nyt rouva nuolla lupsuttaa itseään kuivaksi,kampasin sen jo kertaalleen ja jatkan vielä hommaa illalla kun lapset eivät ole häiriköimässä. Piti vain tulla hehkuttamaan :D Mahtavaa!
Ps.
Vieraileva kaunotar tuumasi sydänyöllä aloittaa joikhaamisen, se oli vielä kokeilun tapaista.Vähän tyyliin tuleeko kurkusta mitään ääntä ja saako siihen mitään vastausta. Kyllä siihen vastaus tuli,eikä mikään kovin hiljainenkaan. Ans katsoo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti