Surua..luopumisen tuskaa

Cirun tilanne ei edisty.
Eläinlääkäri jo keskiviikkona on sanonut ettei enempää pysty tekemään. Seuraava etappi on koneet. Avata sitä ei pysty,se ei siitä heräisi. Verikokeet kertovat samaa vanhaa tarinaa. Kuvauksissa syitä ei löydy,tiputusta suoneen ja nahan alle,pakkosyöttöä jota vastaan Ciru jo itsekkin laittaa. Nielusta ei löytynyt mitään.Suolistosta ei löydy mitään. Verikokeet antavat maksa ja munuaisarvot kohdilleen, sydän tykyttää eikä siitä kuulu tai näy mitään erikoista. Atibioottipistokset on annettu (crp norm.),b-vitamiinia on annettu,pahoinvointilääkitys on ollut päällä. Kaikki ruuat on kokeiltu. Pissa kulkee liiankin hyvin,vatsa toimii normaalisti. Ciru ei syö. Kyynelillä ei ole loppua,sanoja ei ole.

Saanko lähteä nyt?

Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?

Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä

Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.