Viikko on taas vaihtunut ja alkoi etten sanoisi vauhdikkaasti.Kello ei soinut vaikka ihan varmasti laitoin sen 5.30 herättämään. Aamulla oli tasan 10 min aikaa ehtiä junaan, siinä jotain nuttua revein päälleni ja tukan sutaisin ponnarille ja eikun menoksi. Työmatkalla kompastuin 3 kertaa ja olin melkein nokillani. Kun sitten vihdoin ja viimein hieman myöhässä kompuroin töihin ja kaadoin kupin kahvia uitin siinä työavaimeni ja läikytin loput lattialle. Loppupäivä sujui hieman rauhallisemmin mutta useamman kerran mielessä kävi ettei tälläisiä maanantaita tarvita.
Alli-mussukka jäi aamulla lämpimän peiton alle nukkumaan minun paikalleni,olisi ollut ihana vaan kaapata kattimus kainaloon ja kääntää kylkeä,mutta ei. Koko kööri voi hyvin,mikäs niillä,leikkiessä,syödessä,nukkuessa ja itseään ja toisiaan pestessä.
Kohta avaan tarhan ja varmaan loppupäivä vierähtääkin siellä rattoisasti auringossa köllien ja muurahaisia vahtien. En saanut vieläkään ilmoitettua kissoja Rurokkiin, jonkun pitäisi potkia minut niitä näpyttelemään mutta aina tuntuu mukamas tulevan jotain muuta kiireellisempää vastaan ja kohta me ei olla siellä ollenkaan. Kokoonpano mietityttää kovasti, olisi kiva saada mukaan myöskin Cera.
Tulevana viikonloppuna lähdetään risteilylle,hieman jännittää kisujen puolesta vaikka hoitaja onkin valmiina ja hommansa osaa.Vaikka kyseesä onkin vain 3 päivän poissaoleminen niin silti voi olla aika tulista vastaanottoa kotiutuessa.Varsinkin Alli näyttää tunteensa 110%sesti. Norjalaiset taas hieman verkkaammin. Alli on kai piloille hemmoteltu ipana,silloin kun se meille tuli olin vielä paljon kotona ja touhotin taukoamatta sen kanssa. Se oli jokapaikassa mukana, jopa viikonloppukeikoilla töissä se oli mukana monesti.Syötiin samalta lautaselta ja käytiin yhdessä suihkussakin monesti. Joku voisi sanoa että se on pyörittänyt häntänsä sydämeni ympärille mutta pian ainakin se on tautoituna jalkaani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti