Urkin näyttely

Mukana Urkissa olivat Roni,Verna ja Nelia. Ronilla tuomareina Sara Ojaniemi ja Henry Hornel ja niin myös Nelialla. Vernalla oli jo kertaalleen pentuluokassa arvostellut Alexander Platz ja Raymond Saetre.

Tämä oli Ronin toinen näyttely ja poika käyttäytyi samaantahtiin kuin Rurokissa elokuussa. Häkissa oli kiva olla mutta sylissä ja tuomarin pöydällä kaikki muut kissat ympärillä jännitti kovasti. Molemmat tuomarit pitivät pojasta,oikeastaan ainoa kommentti tuli korvista (varsinkin kun edellä pöydällä oli isokorvaiset Quanin valkolaikut ;D) KOrvat siis saisivat olla alempana,kokoa niihin ei niinkään tarvittaisi. No paremmat korvat pojalla on kuin isällään ja päälaellekkin tulee kumpua enemmän. Roni jää nyt näyttelytauolle,yrityksenä on maksimoida pojan kollina pito sillä se tulee viriilistä suvusta ja vaarana on ruikkiminen josta olemme sopineet ettei sitä katsota pitkään. Heikki Siltala napsaisi pojasta sylissäni useammankin kuvan, niitä odotellessa! Sopivaa naisseuraa etsimme edelleen eli jos kiinnostuit niin ota yhteyttä,pojalle käyvät kaikki muut paitsi Balit ja siamvariantit hopeuden takia.Ainakin yhden pentueen pojulle toivoisin näkeväni!! Kiitos vaan Maiju että toit pojun näytille ja pidät siitä niin hyvää huolta;tälläisiä sijoituskoteja tarvitaan <3 ;)

Nelia valmistui sunnuntaina Championiksi ja tästä olen hyvilläni. Nyt se saa jäädä kotiin ja seuraava etappi on sen astuttaminen Simolla ja tämä pentue tulee Katariinan nimiin. Sivuhuomautukseksi sanottakoon että Nelian sisko Kuku seikkaili paneelissa lauantaina ja näytti todella kauniilta siellä myös. Yhtään ääntä ei tullut mutta siellä kuitenkin oltiin!

Vernalla olikin sitten ihan kilpailua ja niinkuin tähänkin asti niin kilpailu oli kovaa! Nappasimme kuitenkin pentuluokissa voiton kotiin mutta VP/TP kisoissa sitten vanhemmat päihittivät tytön.No eivät nekään kisat kuitenkaan sujuneet niinkuin monesti nelosten parissa- menet paikalle kissan kanssa ja samantein kävelet pois kissan kanssa. Molemmat tuomarit antoivat tytölle huikeat arvostelut ja sain kuulla että käsissäni on aarre josta en kuulemma itse vielä tiedä mitään. Saetre pelleili kustannuksellani sunnuntaina oikein olan takaa,kommentoiden aluksi tyttöä norjalaiseksi metsäkissaksi ja oli kirjoittamatta mitään seteliin sekä pyysi minua odotella Tp-kisaa. Vastustaja tuli paikalle ja Saetre kertoi mielipiteensä ensin siitä jonka jälkeen tuli arvioimaan Vernaa. Naama punaisena odotin tuomiota mutta arvostelu alkoi exelent,super,exelent,super ja niin edelleen. Vernaa näytettiin toiselle tuomarille ja kehuttiin vuolaasti nenästä hännän tappiin ja minä taisin leijua jossain katossa.Ainoa millä sitten tappio myöhemmin tuli oli profiililinjan stoppi, se on vasta kehittymässä.Vastassa sillä oli junnuluokkalaisia joihin mekin sitten kuulumme Turokissa. Harmi kyllä Vernasta voiton vienyt vedettiin paneelista pois sairastumisen takia. Saetren arvosteluseteli oli sydämin ja I love u tekstein kyllästetty ja myös Platzin arvosteluseteli on todella hyvä.Niitä on ilo lueskella sitten kiikkustuolissa :)

Kuvia laitan tulemaan toisella erää,odottelen Heikin Ronikuvia. Nelian kuvia näkyvillä Katariinan blogissa ja Verna nyt ei ole muuttunut noiden edellisten kuvien jälkeen mihinkään ;)

Lomat ohi

Tänään on minun kesän viimeinen päivä, huomenna alkaa opinahjo ja viikonloput täyttyvät töistä.

Sain eilen viestin että Dooris on alkanut juoksemaan, tyttö on vain 7kk joten kasvamista täytyy tapahtua ennen sen suurempia suunnitelmia. Olemme jo kyselleet kollia tytölle, kyseessä tulee olemaan SYSxOLH yhdistelmä nyt kun Dooris kerran vaihtoi väriä. Jos ja kun asia lyödään lukkoon päivitän yhdistelmän kotisivuillekkin pennut sivulle. Aivan, takapakeista huolimatta olen päättänyt käyttää molempia nuoria naaraitani kasvatukseen jollei lisää ongelmia esiinny.

Taikan kanssa olen myös tutkaillut kollimarkkinoita, ensimäinen ehdokkaani on luonnollisesti oma kollini Pete. En vain todellakaan tiedä tulenko tämän yhdistelmän tekemään, millaista on elo kun talossa on toimiva kolli ja juokseva naaras. Ainakin vielä Taika pihtaa eikä osoita merkkejä juoksuihin. Se kuinka kauan perheen hermot taas kestävät Peten joikhaamista ja ajoittaista paloletkuna olemista en voi ennustaa. Toiveissa kyllä olisi käydä seuraavaksi pojan kanssa meren toisella puolella.Tämä sijoittuisi marraskuuhun ja sen jälkeen jos Taika vain juoksisi voisi yhdistelmä onnistua. Aika näyttää.

Pystytimme perjantai-iltana n.100l akvaarion. Meillä on aikaisemminkin altaita ollut, suurin noin 400l jonka sydän murtuneena annoimme kiekkoineen eteenpäin aikoinaan. Sen jälkeen olemme ajoittain keskustelleet uuden pienemmän altaan perustamisesta mutta kirvelevä menetys on estänyt.Tuossa tuo nyt pörisee ja parin viikon päästä se ehkä saa asukkaita. Taika on altaasta innoissaan, siellä on uinut häntä ja tassut ja upotti se sinne kerran päänsäkkin. Kunhan kamera ehtii likan tohinoihin mukaan saatte kuviakin.

Tämä tällä kertaa, huomenna ehkä lisää..