Kasvatusta omalla persoonalla.
Taas kerran on syytä palata vakavampiin aiheisiin ja tutkia hetki oman kasvatuksen tarkoitusta. Mitä minä lähdin hakemaan ja mitä kuvittelin tuottavani. Astuin siis OLH kuvioihin vasta vuonna 2006. Nämä kuluneet vuodet ovat avanneet silmäni näkemään monia asioita.
Puhutaan avoimuudesta ja puhutaan terveydestä, puhutaan geenipoolin laajentamisesta. Kauniita puheita.
Pettymykseksi huomaan että vaikka tarjolla tasaisesti olisi kollia, käytetään yhtä tai kahta. Nämä yksi tai kaksi astuvat suuren joukon naaraita. Niistä menee paljon jatkokasvatukseen ja kun jälkeläisten on tarkoitus jatkaa sukua ihmetellään mistä saadaan sopiva kolli.Tai yhtälailla mistä löytää erilinjainen naaras. Uudet kasvattajat jätetään yksin. Lähestulkoon tuhotaan heidän alkava ura kasvattajana sillä että tuotetaan suuri määrä jälkeläisiä ja myydään kasvatukseen välittämättä jatkosta. Kuinka paljon uudet kasvattajat saavat apua ja tukea kasvatukseensa ja kuinka paljon heille kerrotaan siitä mitä heidän linjaiset kissat muualla kissaloissa tekevät? Onko alkuperäisellä kasvattajalla velvollisuutta kertoa että ostamasi pennun emo/isä tai käyttämäsi kolli tulee tekemään paljon pentuja myös muihin kissaloihin? Kiinnostaako tämä edes ostajaa?Onko velvollisuutta myös ongelman tullessa seistä tekemiensä valintojen takana? Pitävätkö kasvattajat yhtään yhteyttä kasvattiensa kotiin edes niihin joihin kasvatukseen myyvät? Ymmärretäänkö että se useamman naaraan astunut kolli vanhetessaan voi osoittaa ei toivottuja asioita linjastaan ja kun se samainen kolli sitten esiintyy monen kissan taulussa voi sillä olla tuhoisiakin seurauksia. Puhun nyt kollista koska kollia on helpompi "levittää".
Mikä on se bonus myydä kasvatukseen? Aamujen alusta minullekkin on sadellut kyseyitä kasvatukseen myytävistä pennuista, niin suomalaisilta kuin ulkomaisilta. Olen myynyt vasta kokiessani tason olevan oikeassa suhteessa pyydettyyn asiaan. Lopputulemma näkyy , eipä ole kasvatukseen myyty. Ja jos myyn, tulena mukana minä. En koskaan myisi mitään jonka takana en 100% seisoisi ja ihmiselle, eritoten aloittevalle, jonka kanssa en voisi jatkoa katsoa. Koska mistä se uusi ihminen taitonsa ammentaa muualta? Toki lukemalla nettiä ja juttelemalla toisten kasvattajien kanssa ja istumalla kursseilla. Silti olen vahvasti sitä mieltä että ilman menttoria ei pitkälle pötkitä.
Kasvatusvuodet eivät kasvattajasta kerro vielä mitään, eivätkä pentue määrät. Ei se kuinka monta kissaa kasvattajan kodissa tai nimissä on. Kasvatukseen myyty määrä ei nosta jalustalle, tee kenestäkään vuoden kasvattajaa tai käytetyistä linjoista toisiin nähden ylivoimaisia. Bis voitto tai kaksi näyttelyssä ei kerro kasvattajasta mitään, eikä käytetystä linjasta. Pakka voi hajota käsiin, ajatellaanko tätä ollenkaan?
Ja ei, tämä ei ole katkeraa puhetta Miss Nobodylta. Tämä on avointa mietintää rodun tilanteesta. Pelureista ja pelaajista. Kasvattamisesta ja sen lähtökohdista. Muiden visioista suhteessa omaan visiooni. En puhu edes Jalecats kissalan nimen toisen osapuolen suulla vaan ihan omallani. Voi olla että Jari näkee asiat toisella tavalla, ehkä valoisammin.
Mietin sitä että kuinka paljon tässä nyt oikeastaan sitten ajatellaan tätä meidän rotua ja missä vaiheessa se muuttuu vaan pentujen tekemiseen. Suolletaan kasvatukseen kasapäin kissoja ja jätetään uudet kasvattajat yksin ihmettelemään.Hamstrataan omaan kasvatukseen kaikki saatavilla oleva ja mitä sitten? Kissat ovat 1-2v ja siitosduuninsa tehneet. 3 vuotiaana ne sairastuvat johonkin ja tajutaan että voi voi ongelma on levinnyt jo vaikka kuinka pitkälle....No eihän kaikki ole näin mustavalkoista oikeasti ja kaikki voi mennä ihan hyvinkin mutta silti tämä pistää miettimään.
Oma visioni on ollut se että suosin vanhaa ja yhdistän uutta. En niinkään voi sanoa että olisin hakenut uutta vaan tauluissani näkyy monia vanhoille kasvattajille tuttuja kissoja niin ulkomaantuonneissani kuin omissa pentueissanikin. Nämä linjat eivät kuitenkaan ole matadorkäytössä. Tilanne myös tulee niin pysymään. Ehkä tämä on vastareaktio sille mitä näen. En voi myöskään sanoa että visioni on ainoa oikea tapa toimia, tuskin onkaan. Eikä sen tarvitsekkaan olla. Koen vaan voimakkaasti että tekemällä jo nähtyjä tilanteita uudestaan ja uudestaan teemme enemmän hallaa kuin hyvää rodullemme. Olen myös hyvin kiitollinen yhteistyökumppaneilleni siitä että he ovat kanssani tehneet päinvastaistakin työtä jonka maali on vielä ehkä tuntematon (se näkyy vasta vuosien päästä). En hae voittajakissaa kasvatuksellani eivätkä kaikki pentueeni ole näyttelytasoisiakaan, katsomalla sukutaulua voi nähdä miten kasvatustani vedän eteenpäin. Niistä on hyvä alkaa työstämään eteenpäin.
Terveystutkimusten myötä avautuu rodullemme uusia haasteita. Olen niin ikään tehnyt päätöksen antaa kollejani vain testatuille naaraille. Testitulos sinänsä ei ole asian ydin vaan se testaaminen. Kasvatukseen edelleen myyn vain kun koen tason vastaavan vaadetta, siihen voi mennä vuosia. Mutta minulla ei ole kiire...
Asiallinen sana on jälleen vapaa..tiputtakaa vaikka maanpinnalle jos siltä tuntuu ;o)