Päässä on virissyt uusia suunnitelmia ja jonoonkin on jo asettauduttu. Lähtölaskentaa vasta odotellaan (ja sitä oikeaa) mutta katsellessa ja kuulostellessa muiden kasvatustoimia on melkein väistämätön tunne lähteä hakemaan uusia ratkaisuja.
Mutta sitten tulee tenkkapoo, kiinnostavia yhdistelmiä on monta, sen lisäksi on sovittuja juttuja kasvattajien kanssa.. Se että joku kiinnostaa ei vielä kerro mitään siitä saako sitä tai pääseekö edes jononhännille :) Eli kaikki on auki,ei auta kuin odotella ja katsella onnistuuko. Ja puhun nyt itämaisrintamasta, cooni puolellakin virisee ajatuksia mutta se puoli on "paremmin" hanskassa jos asiat loksahtavat paikoilleen.
Herra TenkkaPoo on myös se ettei omaan kotiin mahdu loputtomasti, eli tarvitaan sijoituskoteja. Vakaumuksella sijoituskodiksi aikovia ihmisia on vähässä. Niitä nyt kuitenkin tarvittaisiin, niin naaras kuin urospennuille.
Naaraan kohdilla se sijoittaminen olisi sitä että kodilla olisi halua näyttelyttää hieman, halua tutustua kissan kasvatuksen salaiseen maailmaan tiineyden ja pentueiden verran. Halua uhrata aikaa pennuille ja alinomaa höpisevälle kasvattajalle.
Kollin kohdilla kaikki on aina vaikeampaa, siltä ainakin tuntuu. Niiden mölinä voi olla pientä ja niiden mölinä voi olla suurta. Sen lisäksi ne vielä naaraita helpommin saattavat kusta talon perusrakenteisiin saakka.Tai sitten olla kusematta. Ollappa siinä sitten sellaisen kanssa, mutta siis sellaistakin kotia tarvittaisiin jossa ensimäisen ongelman tultua ei seinä nousisi vastaan vaan asioista voisi sumplia jotain.
Eikä mikään ole niin helppoa mitä ylemmäksi juuri kirjoitin. Sijoittaminenhan on yhteistyötä kasvattajan ja kodin välillä. Ja halua viedä rotua eteenpäin. Siinä joustaa molempipuoli ja kaikki. Toimimalla sijoituskotina voi oppia monia kasvatukselisia seikkoja joista mahdollisesti kasvattajaksi mielivä voi hyötyä. Erityisesti kuitenkin kodilta vaadin sitä että sijoitettu kissa on hyvin rakastettu, hyvin pallutettu ja pamppeerattu. Se on ehto josta ei jousteta.
Jos tälläisiä ihmisiä on olemassa jossain siellä, niin minuun voi olla yhteyksissä!
Näiden mahdollisten "hankintojen" lisäksi tulen etsimään sijoituskotia tosiaan myös Nelian ja Eetun mahdollisille jälkeläisille. Kuten huomaa niin kaikki on tässä vaiheessa mahdollista ja mahdotonta :D Mutta kirjoitus poikiikin siitä että toivon tuntevani henkilöä jolle sijoitan hieman paremmin kuin pennun ollessa jo varmistunut/ luovutettu.
Ja tässä vaiheessa kiitän sydämeni pohjasta, erityisellä lämmöllä Jalecat's Eternal Flame aka Eetun kotia, Sannaa ja Kristiania! Kolli joka on linjansa vika, keksii aloittaa huutamaan niin nuorena. Kollittelee täysillä ja tosipaikan tullen ei sitten osannutkaan. Voi sitä pettymystä ja niitä valvottuja öitä molemmissa talouksissa. Ikävää ja painostavaa odotusta, päätösten tekemista (ja venyttämistä) ja lopulta sitten onnistumistakin! Loppu on jonkun suuremman hallussa ja Eetu pääsee vihdoinkin kotiinsa jossa sitä on ikävöity (-miinus karjuminen ja pissiminen)! Ikävä sitä tulee, se on varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti