Muutama sana c-pentueestani... Kuudesta pennusta on siis 3 jäljellä, jokaisella poisnukkuneella on ollut Fip jossainmuodossa. Ilmeisesti pentuiässä sairastettu kova vatsatauti on jollaintavoin osasyyllinen tälle katastrofille.Oli miten oli,pahimmalle vihollisellinikaan en toivoisi tätä. Ei ole kauheasti sanoja eikä oikein mitään mitä voisi tehdä.Toki jälleen kerran toivon että kaikki olisi jo tässä,kukapa ei. Itsessään koko homma on jo niin henkisesti kuluttava että spekulaatiot ja muut häijyimmät kuulemani kommentit voi olankohautuksella ohittaa, on toki mielenkiintoista huomata kuinka monen eritasoista tiedoiltaan kissapiireissäkin liikkuu. En usko että olisin voinut tehdä mitään toisin muuta kuin sen että olisin jättänyt tekemättä koko pentueen. Mutta sitten on se joukkio ihmisiä joille olen kyllä kaikesta tsempitykestä,avusta ja tuesta erityisen kiitoksen velkaa eli KIITOS!
Kävin tuossa pääsiäisen pyhinä katselemassa Katariinan luona kahta ruotsalaista ja ne näytti kivoilta, ei mitään huipputyyppejä mutta hauskoja veitikoita ja ok-näköisiä pikkumirrejä molemmat. Kuku on leikattu ja se siirtyy Katariinan nimiin, Nelia yhteisomistuksessa. Tässäpä huonotasoinen kuva ipanoista roikotuksessani
Tässäpä tämän hetkiset ajatukset,lisää seuraa taas :)
3 kommenttia:
Yllättävän nopeasti on tuo 11 viikkoa mennyt, vastahan ne syntyivät! :)
Osanottoni C-pentueen vastoinkäymisten ja menetysten johdosta ja lämpimät onnittelut puolestaan noista suloisista ruotsalaisista kanelikaksosista! Jospa onni kääntyisi viimein!
Toivon että minut lasketaan tsempittäjien joukkoon... Tsemppiä yhä. Ei kai tuosta voi oikeasti olla suunta kuin ylöspäin.
Satu on mun lifesaver ;)
Aika näyttää mihin suuntaan tikapuut vie mutta lannistuakkaan ei oikein voi :)
Leena
Lähetä kommentti