29.11.2008

Takapakkia,menoa ja vilskettä...

Huhheijaa..johan on ollut vauhdintäyteinen viikko.
Ensiksikin Tyyne aloitteli jo sunnuntaina 23.11 kertomaan että siitä tuntuu omituiselta eikä pyllynpesukaan ilman kuperkeikkaa onnistunut. Ruoka ei maistunut ja huomionkipeys iski kympillä päälle. Laittelin sitten Satulle viestiä yömyöhällä aina että varmasti sekään ei saanut nukutuksi jos ei mekään ;). Maanantai valkeni niine hyvineen että jo aamusta päätin että työt saa minun osilta jäädä ja haen ainakin saikkua jos en helpotusta lääkkeitse selkäkipuihini. Näitä kumpaakin sainkin ja maanantai ilta sujui ihan rattoisasti Tyynen etsiessä sopivaa pesintäpaikkaa.

Tiistai aamu valkeni itselleni aika karmaisevalla tavalla sillä oikea jalka ja alaselkä oli kerrassaan toimintakyvytön,aikani poruttuani tajusin että on soitettava ihan ambulanssi joka tulikin aika nopealla tahdilla hakemaan minut mukaansa. Jari jäi kotiin katsomaan ja ihmettelemaan kissojen kanssa täysin uutta käännettä.
Tyyne ei vieläkään tiennyt miten päin olisi hyvä olla ja päätti linnotautua sen syliin joka sillä hetekllä huoneessa sen kanssa oli. Pete sai Taika-rakkaansa luokseen ja Jarin tehtäväksi jäi kuunnella elämöintiä ja pitää päänsä kasassa 3 lapsen ja liudan kissojen ja puhelimessa vonkuvan emäntänsä seassa.

Tähän väliin kerrottakoon että Taikan juoksut pitkittyivät ja eläinlääkärin kanssa päätimme yhdessä että astutus on tähän tilanteeseen paras ratkaisu. Jäämme odottelemaan tuleeko tästä mitään, juoksu ainakin loppui nopeasti Peten jäädessä itkemään elämänsä rakkauden perään.

Keskiviikkona Jarin oli mentävä töihin, kätilöavuksi pyydettiin Tyynen kasvattajaa Satua ja Heliä täältä Hyvinkäältä ja näin saatiinkin muutamat päivät kitkuteltua Tyynen pohtiessa koska olisi hyvä aika. Laskettu aika meni tiistaina ilman sen kummempia. Minä soittelin vähänväliä väliaikatietoja kipupiikkien lomasta sairaalassa.

Torstaina Tyyne raahattiin eläinlääkärille varmuden vuoksi. Eläinlääkäri totesi että antaa mennä vielä perjantaihin ja sitten hommiin jos mitään ei kuulu. Satu varasikin aikaa jo eläinlääkärillensä ja vietti taas aikaa tyttönsä kanssa jopa niin että jäi yöksi. Tämä osottautui oikein hyväksi valinnaksi sillä VIHDOIN JA VIIMEIN rp 68, perjantai 28.11.2008 klo 03.30 Tyyne herätti Satun petaamalla pesää tyynylle Sadun naaman viereen ihan vain kertoakseen että nyt tulee. Ja niin ne tulivat Skazki M-pentue, Tyynen ja Peten aarteet. Suloiset, tulta ja tappuraa olevat vauvat!

Tarvitseeko minun sanoa että lähdin sairaalasta ihan vain nähdäkseni nämä ja rakastuakseni?! (no toki, kaikki vastuu on edelleen Satulla ja Jari-rassukalla koska ei tällä koivella klinkuteta paljoa minnekkään)
Nämä pennut ovat pirteitä, liikkuvia ja ÄÄNEKKÄITÄ tapauksia. Ne löysivät tissit helposti ja pysyvät niissä kiinni vaikka mamma suunittelisi jaloittelureissua. Tyyne on LOISTAVA mamma! Joukossa näyttäisi olevan suklaakilpikonna valkoisella tyttö, lilakilpikonna valkoisella tyttö (AAAAAAAAW <3) liila poika ja punainen bicolourpoika!

Katsellaan..ja koitetaan levätä.. :)

2 kommenttia:

maarit kirjoitti...

Hirmuisesti onnea pennuista!! Niistä tulee varmasti hurjan kauniita! :D

Ja toivottavasti ne sinun selkä ja jalkakivutkin hellittävät ja pääset nauttimaan täysillä pennuista! :D

Katariina kirjoitti...

Paljon onnea tädeiltä veljen lapsille!