Päivä 4

Taika piti eilen paastoa,ruoka ei sille maistunut kunnolla mutta söi se jotain kuitenkin. Kuivanappula oli parempaa kuin märkäruoka. Kokeilin ottaa nappulat pois jos sitten märkämuona maistuisi mutta ei..Annoin nutriplussaa lisäksi ja Eetun paino oli tänä aamuna 129g. Tänä aamuna Taika sitten jo söi paremmalla halulla. Nisät sillä on kaiken aikaa pullottanut joten maitoa on.


Olen saanut aika paljon spekulaatioita miksi näin on käynyt,avoimesti puhuminen on tärkeää kasvatuksessa. Ja koen olevani avoin kasvattaja kaikella tapaa joskus jopa liiankin avoin koska välillä ihmisten spekulaatiot voivat loukata kovastikkin. Koen kuitenkin että puhuminen on tärkeää ja spekuloiminen tietysti myös. Ilman niitä ei synny uusia oivalluksia.

Vaikka Eetu olisi menehtynyt olisin siitä kertonut.Ja vaikka Eetua ei olisi ollut oli raskaus silti olemassa. Sen nyt kuitenkin sanon että Taikan suvussa on vastaavanlaista esiintynyt ennenkin ja nyt se esiintyi Taikalla. Taika ei pysty kantamaan pentuja loppuun asti,sen elimistö puuttuu asiaan ja pentujen kehitys loppuu. Ilmiötä tavataan kaikilla nisäkkäillä käsittääkseni.

Ensimäisestä kerrasta puhuin paljon eri kasvattajien ja eläinlääkäreiden kanssa eikä yksi kerta voi kertoa vielä koko totuutta joten kokeilin uudestaan. Nyt se on uskottava. Tietysti myös monet tarttuvat virukset voivat vastaavaa aiheuttaa mutta Taikan kohdilla en usko sellaisesta olevan kyse. Tämä siksi että koko elinaikansa tyttö on ollut täysin terve,ilman minkäänlaista oireilua mistään. Se on tarvinnut eläinlääkäriä vain rokotuksiin ja siitostesteihin sekä synnytyksiinsä.

Siitostestien yhteydessä naaraani tutkii eläinlääkäri jonka kanssa keskustelen tulevasta suunnitelmastani ja naaraan historiikista ja sen hetkisestä tilanteesta. Käytän kissojani vakituisessa eläinlääkäriasemassa ja konsultoin tarvittaessa muitakin eläinlääkäreitä.

Mutta nyt palaan oikeaan maailmaan ja nautin tästä hetkestä jossa pieni taistelijamme lussuttaa emonsa nisää ja emo katsoo silminnähden rakastuneena poikaansa sekä hoivaa sitä hellästi. Onnellisempaa kissaa ei ole hetkeen näkynyt (paitsi Verna roskista tonkiessaan). Hauskaa viikonloppua!

ps. Käyn tapaamassa Isistä :)

Päivä 3; hienoista toiveen tuntoa..

Eilisaamuisen paatoksen jälkeen kuiskailin pienenmiehen korviin muilta saatuja tsempityksiä ja Taika tuli nappaamaan pojan kädestäni puhisten.Asetteli koppaansa ja lysähti makaamaan.Poju nappasi tissin tiukasti suuhunsa ja imi imemisestään päästyään ja on nyt imenyt niin että paino tälle aamulle on noussut 120:neen grammaan.

Hengitys kaikinpuolin normalisoitunut,huutaa kuin pieni piru punnitessa ja on alkanut kakkimaankin rivakasti. Tottakai tiukkaa seurantaa tarvitaan edelleen mutta välitön vaara alkaa olla ohi. Uskalsin jopa viime yönä nukkua ja voi pojat.. uni maistuikin. Heräsin yöllä kerran paniikin omaiseen tunteeseen ja nostin Eetun vaa'alle mutta koska paino oli entisestään noussut ja jäbä karjui kovaa vastalauseita menin uudestaan nukkumaan. Samoin aamulla kellon soidessa ensimäinen ajatus oli Eetussa.

Tänä päivänä tottakai seuraan Eetun vointia tarkasti mutta täytyy myös huomioida muita kissoja. Olen saanut haisevia vastalauseita omistautumisesta Taikalle ja Eetulle (roskikset revitty,kakat Taikan huoneen oven edessä,tiputeltuja tavaroita yms). Myös lapset kaipaavat selkeästi huomiota, sivukorvalla olen kuullut kelmien pulputtavan mm.- Ei se mitään huomaa kun hoitaa kissavauvaa -> jotain rapinaa ja kikatusta.

Päivä 2

Taikan vointi on roimasti parantunut. Se hoivaa pienokaistaan jälleen kerran esimerkillisellä tavalla ja on ainokaistaan kohtaan hyvin suojelevainen mutta samalla se esittelee vauvaansa hyvin onnellisen oloisena. Ongelmana on Eetu, sen paino on lisäruokinnasta huolimatta notkahtanut 3-4g alemmaksi.Se painaa siis 104g.

Eetu, pieni taistelijamme on edelleen pirteä,äänekäs ja tarmokas..mistä lie pieni soturi ammentaakaan voimansa. Sen lämpö pysyy hyvin ja se viettää tarmokkaasti aikaa Taikan nisillä.Tänään jälleen kerran konsultoin eläinlääkäriämme ja voipi olla että jopa käymme paikan päällä. Toivottavasti se ei ole kehittänyt keuhkoihinsa mitään tautia. Taika saa nyt oman lääkityksensä lisäksi myös maitoa nostattavaa lääkettä.

Aika käy vähiin,selkeä muutos tilanteeseen tarvitaan.

Kiitokset kaikille tsempittäjille ja myös neuvoista/avuista joita on tullut. On hieno huomata että pienellä miehellä on takanaan sydämellisiä ihania ihmisiä

Mistähän sitä alkaisi...

Eilinen oli kai minun perjantai 13 päivä.

4 lapsen perheessä nuo aamut tuppaavat olemaan hektisiä ja kaikki menikin aika heikosti,itkua,porua,haavereita ja kiukkuisia lapsia. Lähdin kuitenkin viemään muutaman sadan metrin päähän 3½ vuotiasta hoitoon Ossi-vauvan kanssa.

Kotiin palatessa kymmenen minuuttia myöhemmin huomasin Taikan tiputtaneen muutaman pienen läntin verta. Ei supistuksia kuitenkaan,Taika nuoli välillä mahaansa ja sitten taas pyllyänsä. Reerasi pesää ja kehräili. Puoli kahden aikaan sama toistuu ja jälleen ei muita oireita. Tässä vaiheessa verta oli tullut yhteensä max teelusikallinen jos sitäkään. Taika oli syönyt ja vaikutti hyvin pirteältä sekä synnytykseen valmistautuvalta.

Paha kutina selkäpiissä pisti kuitenkin soittamaan ja eläinlääkärille lähdettiin tarkistukselle. Taika ultrattiin ja olimme näkevinämme 2-3 pientä sydäntä tikittämässä ja yhdellä hikankin. Ell teki vielä sisätutkimuksen ja sen jälkeen pohdittiin. Taikan eka tiineys käytiin läpi ja samoin sukulinjan synnytyksiä ja Ell.Jaana teki päätöksen; parempi leikata eläviä pentuja kuin mahdollisesti kuolleita ja odotusta oli takana jo 64 vuorokautta joten pennut selviäisivät kehityksensä puolesta.

Paljonpa me tiedettiin mutta onneksi leikattiin. Yllätys oli kova.Kohdussa vain yksi pentu kissaksi kehittyneenä ja loput 2-3 "pentua" samanlaisia "solumöykkyjä" kuin viimeksi. Historia siis toisti itseään.Ei ole Taika tarkoitettu näihin hommiin ja saamme olla iloisia sen kaikista kolmesta (Rene,Roni ja nyt syntynyt) hengissä syntyneistä pennuista. Ne ovat pieniä ihmeitä jokainen,taistelijoita.

Olimme siis ultranneet samaa pentua eri suunnista,jännä miten sen kuvajainen kaikuikaan eripuolilta niin hyvin. Eetuksi hätäkastettu sinivalkoinen poikapentu ei kuitenkaan saanut elämälleen hyvää alkua,sen keuhkot olivat täysi lapsivettä ja sen ensihetket sitä imettiin tyhjäksi ja hierottiin sekä lämmitettiin. Se matkusti rintojeni välissä kotiimme ja eläinlääkärin sanat kaikuivat korvissa; se ei välttämättä selviä yöstä.

Kommelluksien ja hyvinkin sekavan emon retuutuksien jälkeenkin se kuitenkin aamulla hengissä oli ja on edelleen. Taistelu ei suinkaan ole ohi, huokaista ei siis vielä kannata. Taistelua jatketaan ja loppuun asti katsotaan. Taika on nyt steriloitu. Se ei päästä pentua nisälle, nuolee sen kauemmaksi mutta hoivaa muutoin hyvin. Sillä on kipulääkitys ja ab-kuuri. Eetu on saanut lisämaitoa. Paino syntyessä 108g,keskiyöllä 107g ja aamulla 107g.

Omistaisinpa kristallipallon...

Pesän laittoa ja muuta

Odotusta on jäljellä vielä 5 päivää. Taikan masu on pinkeä pallo ja tytöllä on hurja tarve olla lähellä. Vauvojen töminä tuntuu ja näkyy ulospäin selvästi. Tuleva mamma syö pienenpieniä annoksia mutta useasti päivänmittaan. Minulla alkaa jälleen kerran muurahaiset vilistämään selkäpiissa :) niin käy aina kun vauvoja on tiedossa. Niistä saa hyvän draivin ja mielen niin että tiedän seuraavien päivien olevan hymyssä suin menoa. Toki eihän tämä kasvatus ole vain helppoa ja ihanaa ja karikoita on kaikilla mutta silti parempi näin kun manata kaikki riivaajat esille. Taikan pentukoppi on valmiiksi laitettu mutta kuten viimeksikin niin veikkaan että viereen se tulee sängylle.

Myös Lohjalla Isiksen massu kasvaan ja myös se syö pikkuisia annoksia monasti päivässä. Isis on rauhoittunut riehumisestä ja selkeästi sisäistynyt mammanroolia. Minnan kanssa on tullut turistua kuulumisia jos ei nyt joka päivä niin ainakin jokatoinen :D Kuun loppuun olen sopinut meneväni sinne joten viimeistään silloin luvassa kuvallisia kuulumisia.

Ronille olen antanut nyt virallisen leikkausluvan, yhtään sopivaa ehdokasta ei tullut joten kun on kollinoireita jo niin parempi leikata. Maiju silti jatka toivottavasti blogin pitämistä jotta utelias kasvattaja saa aina silloin tällöin lueskella. Harmi näin, niin lähellä omaa unelmaani mutta silti jotenkin niin kauakana.

Tein juuri tilauksen zooplussaan ja seuraavaksi suunnittelen tekevän ison hiekkatilauksen. Lompakko paukkuu mutta minkäs teet. Myös ensivuoden näyttelyitä on katsottu suunnitelmien laatimisiksi mutta aika näyttää. Tämän vuoden viimeinen näytös meillä on Turussa, jos siis mahduimme mukaan ja sinne ilmoitin Vernan. Meinaan ryysiä Taikan kasvattajan Minnan luokse yöpuulle ;) (On se hauskaa kun on kaksi Minnaa, välillä menee itsekkin sekaisin että ketäs minä nyt ajattelinkaan;)

No tämä taas tällä erää ja seuraava päivitys lienee paikallaan sitten kun meillä on vauvoja :D

Peten ja Dianan lapsi;neito sininen

Elina oli niin ihana että ilahdutti minua lämpöisästi kuvilla Peten ja Dianan tyttärestä!
Eli ylpeänä esittelen; Fercatin Bangdia Jasmine, OLH a






Kaikki kuvat: Vertasen perhe

Kiitos Elina ;) Kyllä sinisissäkin on SITÄ jotain jos liloissakin on :D

Ronin savuisten kulkusten lähtölaskenta on alkanut

Niinpä niin, nuori kollinroikale alkoi sitten liristelemään ja näin alkoi lähtöläskentä nopille. Maijulla on täysi päätäntävalta kauanko seuraa pojan toimia joten toivomme parasta ja pelkäämme pahinta. Nyt jos siis Ronttuli kiinnostaa niin kiireesti yhteyttä minuun leena@jalecats.net
Edelleen poitsu on hopea joten sitä ei voi käyttää Balineesi/siam var kasvatukseen!

Roni on hauska sekoitus vanhempiaan,se on Taikalta perinyt siroutta ja korkeutta värin lisäksi,isältään maskuliniisuutta ja karismaattista luonnetta. Se on nuori poika ja tulee kehittymään vielä paljon. Sen sukutaulu on yritys saada OLH puolelle uutta verta. Olisi harmi jos se leikattaisiin ilman käyttöä.

Ronia ei ole testattu mutta aivan varmasti jos sopiva naaras varmistuu niin pissin roiskumista kestetään tavalla tai toisella hetken aikaa ja se testataan!

Tämä tällä erää :)

ps. Molemmat mammat voivat hyvin ja kasvattavat masujaan reippaalla ruokahalulla!

Urkin kuvat

Tässä tulee kuvia,ensin Nelia Pekka Savolaisen kuvaamana:


Roni Heikki Siltalan kuvaamana:


Ja Pekka Savolaisen kuvaamana


Siirrytään karvaisempaan eli Vernaan. Markus Wikström nappasi likasta kuvan kun se otti kauneusunet juuri ennen arvostelua

Ja Katariina napsi sitten tytöstä kuvia häkkirivistöllä

Urkin näyttely

Mukana Urkissa olivat Roni,Verna ja Nelia. Ronilla tuomareina Sara Ojaniemi ja Henry Hornel ja niin myös Nelialla. Vernalla oli jo kertaalleen pentuluokassa arvostellut Alexander Platz ja Raymond Saetre.

Tämä oli Ronin toinen näyttely ja poika käyttäytyi samaantahtiin kuin Rurokissa elokuussa. Häkissa oli kiva olla mutta sylissä ja tuomarin pöydällä kaikki muut kissat ympärillä jännitti kovasti. Molemmat tuomarit pitivät pojasta,oikeastaan ainoa kommentti tuli korvista (varsinkin kun edellä pöydällä oli isokorvaiset Quanin valkolaikut ;D) KOrvat siis saisivat olla alempana,kokoa niihin ei niinkään tarvittaisi. No paremmat korvat pojalla on kuin isällään ja päälaellekkin tulee kumpua enemmän. Roni jää nyt näyttelytauolle,yrityksenä on maksimoida pojan kollina pito sillä se tulee viriilistä suvusta ja vaarana on ruikkiminen josta olemme sopineet ettei sitä katsota pitkään. Heikki Siltala napsaisi pojasta sylissäni useammankin kuvan, niitä odotellessa! Sopivaa naisseuraa etsimme edelleen eli jos kiinnostuit niin ota yhteyttä,pojalle käyvät kaikki muut paitsi Balit ja siamvariantit hopeuden takia.Ainakin yhden pentueen pojulle toivoisin näkeväni!! Kiitos vaan Maiju että toit pojun näytille ja pidät siitä niin hyvää huolta;tälläisiä sijoituskoteja tarvitaan <3 ;)

Nelia valmistui sunnuntaina Championiksi ja tästä olen hyvilläni. Nyt se saa jäädä kotiin ja seuraava etappi on sen astuttaminen Simolla ja tämä pentue tulee Katariinan nimiin. Sivuhuomautukseksi sanottakoon että Nelian sisko Kuku seikkaili paneelissa lauantaina ja näytti todella kauniilta siellä myös. Yhtään ääntä ei tullut mutta siellä kuitenkin oltiin!

Vernalla olikin sitten ihan kilpailua ja niinkuin tähänkin asti niin kilpailu oli kovaa! Nappasimme kuitenkin pentuluokissa voiton kotiin mutta VP/TP kisoissa sitten vanhemmat päihittivät tytön.No eivät nekään kisat kuitenkaan sujuneet niinkuin monesti nelosten parissa- menet paikalle kissan kanssa ja samantein kävelet pois kissan kanssa. Molemmat tuomarit antoivat tytölle huikeat arvostelut ja sain kuulla että käsissäni on aarre josta en kuulemma itse vielä tiedä mitään. Saetre pelleili kustannuksellani sunnuntaina oikein olan takaa,kommentoiden aluksi tyttöä norjalaiseksi metsäkissaksi ja oli kirjoittamatta mitään seteliin sekä pyysi minua odotella Tp-kisaa. Vastustaja tuli paikalle ja Saetre kertoi mielipiteensä ensin siitä jonka jälkeen tuli arvioimaan Vernaa. Naama punaisena odotin tuomiota mutta arvostelu alkoi exelent,super,exelent,super ja niin edelleen. Vernaa näytettiin toiselle tuomarille ja kehuttiin vuolaasti nenästä hännän tappiin ja minä taisin leijua jossain katossa.Ainoa millä sitten tappio myöhemmin tuli oli profiililinjan stoppi, se on vasta kehittymässä.Vastassa sillä oli junnuluokkalaisia joihin mekin sitten kuulumme Turokissa. Harmi kyllä Vernasta voiton vienyt vedettiin paneelista pois sairastumisen takia. Saetren arvosteluseteli oli sydämin ja I love u tekstein kyllästetty ja myös Platzin arvosteluseteli on todella hyvä.Niitä on ilo lueskella sitten kiikkustuolissa :)

Kuvia laitan tulemaan toisella erää,odottelen Heikin Ronikuvia. Nelian kuvia näkyvillä Katariinan blogissa ja Verna nyt ei ole muuttunut noiden edellisten kuvien jälkeen mihinkään ;)

Tica,tica..

Alfa Feliksen Tica-näyttely savottu läpi. Siis sinnehän voi viikonlopuksi mennä kokeilemaan vaikkei tica-rekkarissa kissa olekkaan. Meiltä siellä oli Versku-narskutin,Pieni-suuri cooni tylleröni.

Tuomareina Paul Lahey(USA), Thomas Andersen(DK) sekä Brigitte Berthelon(FR). Ainoastaan Thomas oli edellisestä Alfan näyttelystä tuttu. Verna esiintyi ilman rotu/värikilpailua ja sijoittautui lauantaina kaikista pennuista 1,3 ja 4 sijoille. Sunnuntaina sen sijoitukset olivat kaikista pennuista 3,4 ja 5. Best of the Best kitten kisassa tyttö veti pointisit kotiin ja pääpalkinto Lidlin muovipussissa kotiin. Onneksi pesin hampaat sunnuntai aamuna koska hymy oli leveä :D oli vielä klo 24 yölläkin kun pääni vihdoin ja viimein tyynylle laitoin raapustettuani koko illan koulutöitäni.
Tässä muutama oma ottama kuva


Siltalan Heikki oli myös kuvaamassa sunnuntaina mutta enpä usko että siellä kuvia meistä siellä on :) Hauskaa oli kaikinpuolin ja tosi kivaa seuraa sekä yksi erittäin upea,upea upea itämainen joka vihreääkin vihreämmilla silmillään nappasi sydämeni mukaansa..enkä suinkaan ollut ainoa sillä samainen komistus oli koko näyttelyn paras aikuinen eli Best of the Best Alter tai jotain :D

Pullat uunissa Lohjalla

Isistä moikkaamassa,raskauspäivä 34

Kaunis

Suloinen

Hellyttävä

Sylikissi

Ihana

pian mami <3