Bajavahan on tekemässä tosiaan nelosten kissoille terveystietokantaa ja sen myötä myös jalostus tavoitteita. Liityin sen myötä vuoden alussa Bajavan hallitukseen ja myös terveystyöryhmään, koska minusta on hienoa että vihdoinkin tähän työhön tartutaan. Vielä ylpeämpi olin että tarttuja on oli pitkäkarvojen rodun edustaja yhdistys johon olin kuulunut alusta asti.
Jo jonkin aikaa olen kuitenkin miettinyt pitkäkarvojen siitoskäyttöä yksinkin ja puhunut myös muiden rotujen edustajien kanssa ilmiöstä johon olen rodussani törmännyt. Olen siitä kirvoittanut muutaman blogitekstinkin aikoinaan ja minusta ihan hyvä tasoista keskusteluaki on syntynyt. Urani yhdistyksen hallituksessa kuin myös terveystyöryhmässä oli kuitenkin tosi lyhyt :) Minulta kysyttiin kollia naaraalle joka oli jälkeläinen paljon käytetylle kissalla. Koska kysyjä ei ollut tietoinen kollini sukutaulusta tai ulkonöästä vastasin kieltävästi aluksi (myöhemmissä keskusteluissa annoin luvan), mainiten ettei minun tarvitse olla pullonkaulakasvatuksen pelastava ja uusien kasvattajien tulisi tutustua rotuunsa ja sen kasvatuksen keskeisiin sisältöihin eikä suinpäin hankkia kasvatukseen kissaa. Tämä aiheutti muutamassa kasvattajassa suurta närää ja mielen pahoittamista. Ja koska asia tuotiin yhdistyksen kokoukseen epäluottamus lauseena, koin ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi poistua yhdistyksen hallituksesta ja muusta toimesta.
Mutta nyt on siis Bajava tehnyt työtänsä ja pian julkaistuu terveystietokantakin. Alkutyötä voi katsella täällä. Erityisesti, jälleen kerran haluisin herätellä keskustelua rotumme populaatiosta ja geneettisestä muuntelusta sen sisällä. Mainittakoon että Bajavan sivuilla oleva teksti käsittää variantit ja pitkäkarvat,ei käsittääkseni puhtaita lyhytkarvoja. Yhtälailla kuitenkin sama ilmiö on "puhtaalla" lyhytkarvapuolella nähtävillä.
Toinen mistä mieluusti kuulisin kokemuksia ja näkemyksiä on se, millaisia kriteeristöjä kasvattajilla ylimalkaan on myydä kissaa kasvatukseen uudelle kasvattajalle tai miten suhtaudutaan lemmikkikissan omistajaan joka haluaakin alkaa kasvattaa lemmikillään? Kissojahan ei voi alkaa kasvattaa samoin kuin koiria, nykyään täytyy siis käydä kasvattajakurssi ja anoa nimeä sen jälkeen. Itse olen aina sanonnut ettei minulla ole kiire myydä kasvatukseen ja jos minulta kasvatukseen kissan haluaa tarkoittaa se muutakin kuin rahan vaihtoa. Miten te muut lukijat tämän koette ja näette?
4 kommenttia:
Valitettavan paljon mielestäni lyhytkarvapuolellakin on nähtävissä "siitos-matadori" meininkiä. Halutaan se kaikkein extremein kolli omalle naaraalle, vaikka muitakin olisi tarjolla, mahdollisesti vähemmän käytetyistä linjoista ja enemmän terveystestattuja. Asia jota en siis ymmärrä.
PRA-testaus on ollut tapetilla varmasti jokaisessa nelkku rodussa. Itse olen tähän mennessä testannut jokaisen kasvatuskissani ja toivon, että jos minulta esim. kollia haluaa, saan tietää naaraan testitulokset. En siis ehdoin tahdoin halua antaa negatiivista kolliani sairaalle naaraalle ilman päteviä perusteluja, jos sittenkään JA pelkkä ulkonäkötekijä ei mielestäni ole riittävä peruste.
Kenelle sitten myydä kasvatukseen? Mielestäni ks. ihmisellä pitää olla jo kasvattajanimi olemassa. Hänellä pitää olla järkevä näkemys miksi, miten ja millä tavalla hän haluaa kasvattaa. JA tässäkään pääpaino ei saa olla ulkonäössä.
Lemmikkitasoinen kissa kasvatukseen? Tämä on hieman ristiriitainen kysymys minulle. JOS kissa on rekisteröity ei kasvatukseen, on siihen yleensä joku pätevä syy ja silloin sen kauppahinta on alhaisempi kuin kasvatustasoisen tai näyttelytasoisen kissan hinta. Esim. kissalla on joku rakenteellinen vika, joka on perinnöllinen eikä siksi kissaa ole järkevää käyttää kasvatukseen. JOS kyse on linjasuojauksesta, niin asiasta voi tietyissä tilanteissa keskustella, mutta tämäkin tapauskohtaisesti ja perustellusti.
Valitettavasti suuntaus mielestäni on se, että nyt vaan halutaan kasvattaa, tehdä pentuja ja kääriä kyhnyä, luulotellen itselleen, että kissankasvatuksella rikastuu.. Juu ei, persennota itse olen tehnyt jokaisella pentueella. Lähtökohdat pitää olla kunnossa eikä niin kuten on kuuleman mukaan kasvattajakursseilla ollut trendinä, että aloittelevat kissankasvattajat tietävät juuri ja juuri sanan kissa ja siihen se sitten jääkin, muulla ei ole väliä, ainoastaan että kasvattaminen on ihquu ja pennut on kivoi, rotuun katsomatta.
ANTEEKSI vuodatukseni :)))
Nyt ei ole valitettavasti aikaa kirjoitella pitkiä ja seikkaperäisiä kommentteja, mutta itse olen positiivisesti yllättynyt, silloin harvoin kun on joku on kasvateistani kasvatukseen kiinnostunut ;-) Eli periaatteessa myyn myös kasvatukseen, mutta eipä noita kyselyitä ole ollut riesaksi asti. Pienessä rodussa nämä kolliongelmat korostuvat, ja ne ovat olleet hankalia niin kauan kuin minä olen kuvioissa ollut (ja varmaan jos sitä ennenkin). Itse en kannata kumpaakaan ääripäätä, en siitosmatadoreja enkä myöskään "omien" linjojen suojelua hullun lailla. Näin pienessä rodussa yhteistyö on voimaa, kunhan siinä yhteistyössä on jokin järki ja ajatus taustalla.
Hanna, oivia pointteja sulla siellä :) Todella matador käyttö eikä myös totaali linjasuojaus ole kovinkaan uusia asioita kissojen jalostuksessa ylipäätänsäkkään. Kovin moni kasvattaja ei edelleenkään rekisteröi pentujansa ei kasvatukseen statuksella, eikä se toisaalta poista uhkaakaan (Tica ja jne). MIetinkin että miten kasvattaja suhtautuu asiaan kun se kuulee tai saa vaikka yhteyden oton kasvatinsa omistajalata joka kasvatusta suunnittelee. Välitetäänkö siitä vai annetaanko kaikkien kukkien kukkia?
Satu, olet ihan oikeassa. Kasvattamaan ei kukaan yksin pysty. Toivottavasti kukaan ei sellaista kuvittelekkaan, minusta se on päivän selvää. Tarvitaan myös uusia kasvattajia ja tekijöitä mutta juuri sitä pohdinkin. Kuinka helppo on todella myydä kissa ja alkaa kasvattamaan..Välistä tuntuu että on unohdettu se vastuu jonka pitäisi seurata jokaista kasvattajaa myydessään sen kasvatuskissan,ohjata ja neuvoa niitä uusia ja totuuden mukaisesti kertoa siitä rodusta josta uusi kasvattaja on valinnut. Tokihan se on kahden kauppaa,eli jos ei vastaanotto toimi niin on turha pamplata :)
Itse olen joutunut kieltäytymään myymästä kasvatukseen, muista syistä kuin linjojen holhoamisen tarpeesta. Yksi oikein loistava syy on se ettei kysytyn pennun linjat ole olleet se paras, ei edes keskinkertainen kasvatuksen aloituksen lähtökohta. Ja miksi? Koska se linja on ollut vahvassa käytössä levityksen myötä jolloin herää kysymys, miksi ahtauttaa omalla levityksellä muiden kasvatus?
Olen kieltäytynyt kollin antamisestakin ja rajannut jopa naarasmäärän kollille (ja sitä on tehty puolestanikin), samoista perustelluista syistä.
Ainoa ongelma on vaan huono, pihtari maine sen jälkeen.
Mitkään hienot ohjelmat eivät asioita muuta vaan asenteet ja yhteisymmärrys kasvattajien (uusien ja vanhojen) kesken.
Pihtarin maine on kuin leima otsassa, mutta jos itse tietää kieltäytymisen syyt, niin samapa kai tuo ;)
Mun mielestä on järkevää rajata myös sitä kollin, siis oman kollin käyttöä. Jos se on oma kasvatti, niin miksi haluaisit jakaa sitä rajoittamattomasti muille, jos tarkoituksena on itsekin sitä käyttää? Eikös niitä kolleja senkin vuoksi jätetä jatkokasvatukseen omista kissoista, että olisi mahdollista käyttää ks. kollia ja itse pystyt määrittelemään, ettei sitä ole jaettu kummin kaimalle ja sitten senkin naapurille? Välillä tuntuu, että se pullonkaula tulee eteen niin nopeasti, varsinkin jos olet itse ajatellut käyttäväsi jotain ulkopuolista kollia ja sitten silmille pamahtaakin noin 5 pentuetta kyseisellä kollilla. Mut hei, siinä vaiheessa vaihtoehdot pitää punnita uusiksi.
PRA:sta piti sekin sanomani, että omien kissojeni tuloksia ei ole yleisesti näkyvillä kotisivuilla, olen saanut siitä kommenttia, kun joku nirisee ja narisee kun tietoja ei ole saatavilla tosta noin vaan. Olen vastannut, että jos tarpeeksi kiinnostaa, niin sitten kiinnostuksen pitää olla sen tasoista, että asiaa halutaan selvittää joko s-postilla tai puhelimitse. Ja kerron sitten kyllä, mutta kysyn myös, että mille naaraalle ja miksi haluaisit juuri tätä kollia, SIIS kolmannen asteen kuulustelu :)
Helpointa varmasti olisi omistaa kiva kolli, jota sitten antaa astutukseen jokaiselle pyytävälle ja olla käsi ojossa ottamassa vastaan rahaa ilman sen suurempaa moraalin tuskaa. Mutta näin ei kyllä vastuullinen kollinomistajakaan toimi.
En myöskään halua ryssiä tekemiäni soppareita hankkimieni kissojen osalta. Jos sopparissani lukee, että ko. kissaa ei saa antaa astutukseen tai sen jälkeläisiä ei saa myydä tiettyyn maahan kasvatukseen, niin So be It! Olen silloin todennäköisesti hommannut sellaisesta paikasta kissan, jossa linjat ovat minua miellyttävät ja haaveissa jonain päivänä hankkia toinenkin kissa samasta paikasta, miksi siis polttaa siltoja siihen suuntaan?
Minua myös huolestuttaa aloittelijoiden (myös välillä minun itseni) halu tuoda kissoja ulkomailta. Eteen kun on tullut tapauksia, että kissoja rekisteröidään miten sattuu ja vanhempia "arvotaan" summamutikassa ja heitellään niitä sitten tauluun että saataisiin mahdollisimman paljon rahaa irti pennuista. Miten aloitteleva voi tässä tilanteessa selvitä jos tietämys on ihan nolla eikä häntä ole kukaan auttamassa?
Lähetä kommentti